1Uutiset - Lukemisen tähden

Meidän tärkeimmät käännöskielemme englanti ja ruotsi eivät noudata ns. kieliopillista pilkutusta. Eikä suomessakin olisi aika tehdä kunnon reformi. Pilkkusääntöihin haaskataan liikaa aikaa ja energiaa.

Meidän tärkeimmissä käännöskielissämme ei noudateta samanlaista kieliopillista, saksalaistyyppistä pilkutusta kuin suomessa. Ruotsi jonka kautta saksalainen kulttuurivaikutus on meille levinnyt, opetteli myös samantyyppisiä pilkkusääntöjä vielä 60-luvulle saakka, mutta luopui viisaasti niistä peruskoulun myötä. Ruotsin pilkutusta kuvataan sanalla tydlighetskommatering. Kirjailijat rikkovat pilkkusääntöjä, mutta meillä koululaitoksessa niiden päähän pänttäämiseen uhrataan käsittääkseni yhä paljon aikaa ja vaivaa. Ei turhaan puhutakaan pilkun viilaamisesta tai vastaavasta.

Pilkkusäännöt on varmaankin mahdollista oppia, mutta vaikeaa se on. Varmaankin ne ovat myös yksi syrjäytymistä aiheuttava tekijä. Hienoimmat ja vaikeimmat pilkkusäännöt edellyttävät jo syvällistä kieliopin tuntemusta.

Itse asiassa Suuri verkkokielioppi, VISK ei paljoakaan puhu pilkkusäännöistä, se ei olekaan normatiivisten sääntöjen lähde. Muita sääntöjen lähteitä toki löytyy.

Koska Suomessa ollaan kuitenkin edelleen keskusjohtoisia, ehkä olisi aika tehdä meilläkin yleinen pilkkureformi, seurata tärkeimpien kieltemme käytäntöä ja siirtyä vapaampaan pilkutukseen – ja keskittyä kouluissamme tärkeämpään. Toki siellä on yhä muitakin mammutinluita, joihin on helppoa takertua – ja samalla laiminlyödä, esimerkiksi tietotekniikka.