Maailmanlopun odotus
Kristikunnan piirissä on maailmanloppua odotettu lähes kristillisyyden alusta asti. Jo 100-luvun lopulla Montanus-niminen lahkonjohtaja ennusti pikaista maailmanloppua, minkä yhteydessä Uusi Jerusalem laskeutuisi taivaasta eräälle Fryygiassa sijaitsevalle paikalle. Tuhannet paikalle tulleet uskovat joutuivat poistumaan pettyneinä.
Lopun odotus on aika-ajoin voimistunut erilaisten profeettojen ja ennustajien toimesta. Legendojen mukaan erityisesti vuonna 1000 odotetiin maailmanloppua. Monien kerrotaan lähteneen pyhiinvaellusmatkalle ja myyneen omaisuutensa, koska eivät uskoneet enää palaavansa. Erään saksalaisen kaupungin asukkaiden kerrotaan mm. antaneen naapuriensa velat anteeksi ja päästäneen karjansa ja muut kotieläimensä vapauteen, luullessaan maailmanlopun tulevan. Roomassa Paavi Sylvester II rukoili uudenvuoden yönä 999 pelokkaan väkijoukon edessä. Monet uskoivat hänen rukouksensa estäneen maailmanlopun tulemisen.
Käytännössä vuodella 1000 ei tuolloin ollut suurta merkitystä, koska käsitteet eKr. ja jKr. eivät vielä olleet yleisessä käytössä, eikä liioin ollut sovittu, laskettaisiinko ajanlasku alkaneeksi Jeesuksen syntymästä vai kuolemasta. Ilmeisesti Ilmestyskirjan ennustus 1000-vuotisesta valtakunnasta, minkä monet liittivät kirkon valtaan, sai jotkut tekemään laskelmiaan ajan kulusta. 1800- luvulla kirkkoa kritisoineet historioitsijat ovat antaneet ymmärtää, että papisto vuoden 1000 tienoilla levitti käsitystä lähestyvästä tuomiopäivästä saadakseen ihmiset synnintuntoon ja suopeiksi kirkon rahankeräyksiä kohtaan. Katolinen kirkko on tietenkin kiistänyt tämän. Kuitenkin tiedetään jo Augustinuksen (354-430) tukeneen käsitystä maallisen taivaan tulemisesta 1000 vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen.
Your new post is loading...
